Isisin tuhoon tarvitaan järeitä ratkaisuja

Suomen kurdit järjestivät useita mielenosoituksia Isisiä vastaan vuonna 2014.
Suomen kurdit järjestivät useita mielenosoituksia Isisiä vastaan vuonna 2014.

Edellinen vuosi oli erityisen raskas kurdeille. Vuoden jälkipuoliskolla Isisin terroristit tekivät kaikkensa alistaakseen etelä- ja länsi-Kurdistanin alueita haltuunsa. Jihadistit kautta linjan kokevat kurdien nousun, Kurdistanin länsimielisyyden, demokratisoitumisprosessin ja mahdollisen itsenäistymisen uhkana. Kurdien ajama etnisille ja uskonnollisille ryhmille sovun mahdollistava ja myös naisille tilaa antava politiikka ei sovi jihadistien ideologiaan. Isisillä ja muilla jihadistiryhmillä on ollut erityisen selkeä viesti koko ihmiskunnalle: Vain samaa ideologiaa jakavilla ja sen edessä polvistuvilla on oikeus elää. Heidän sanoinkuvaamattomat rikokset ihmisyyttä vastaan eivät jätä tilaa vaihtoehtoisille ajatteluille.

Kurdit eivät ole suostuneet polvistumaan terrorismin edessä. Oman maan ja kansan puolustus sekä vähemmistöjen suojelu ovat kurdijoukoille itsestään selviä periaatteita. Edellisen vuoden aikana tuhannet kurditaistelijat ovat oman henkensä uhalla käyneet taistelua Isisiä ja sen verkostoja vastaan. Länsimaiden sotilaallisesta ja humanitaarisesta tuesta on myös ollut apua terrorismin vastaisessa sodassa. Myös Suomella on ollut positiivinen rooli tässä kokonaisuudessa, vaikka sotilaallista tukea Suomi ei ole antanutkaan.

Kurdijoukkojen sinnikkyys ja laajamittainen rintama terrorismia vastaan on alkanut tuoda tulosta. Isis ei ole pystynyt etenemään kurdialueilla koko syksyllä. Päinvastoin kurdijoukkojen voiton merkkejä on näkynyt viime aikoina useammaltakin rintamalta. Länsi-Kurdistanissa sijaitsevan Kobanên vastarinta on kestänyt. Kurdit ovat onnistuneet vapauttamaan suurimman osan kaupungista ja Isis on pikkuhiljaa murtumassa siellä. Joulukuusta lähtien iloisimmat uutiset ovat kantautuneet etelä-Kurdistanin itsehallintoalueelta. Kurdistanin joukot ovat kyenneet vapauttamaan suuria alueita ja murtamaan kurdien jesidivähemmistöön kohdistuneen kuukausia kestäneen saarron. Toivottavasti lännen pommitusten tukemana terroristit saadaan pois Kurdistanin maaperältä kokonaan lähikuukausina. Mitähän tapahtuu sen jälkeen? Löytyykö Kurdistanin ulkopuolella motivoituneita paikallisia voimia käymään rintamasotaa Isisiä vastaan? Toistaiseksi synkältä näyttää. Valitettavasti.

Isis ei toimi yksin Syyriassa ja Irakissa. He saavat tukea eri suunnista, jopa alueen eri valtioilta. Terroristijärjestö saa merkittävää tukea myös paikallisilta heimoilta. Ani harva sunniheimo on noussut vastustamaan Isisiä. Tästä voidaan syyttää Irakin keskushallinnon sunneja ja kurdeja syrjivää politiikkaa, joka erityisesti entisen pääministerin Nouri Al-Malikin kaudella syvensi etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien välistä kuilua, eikä nytkään shiia-enemmistöisellä keskushallinnolla ole mitään lääkettä Irakin sisäisiin ongelmiin. Irakin armeijalla ei myöskään ole toimintaedellytyksiä shiia-alueiden ulkopuolella. Syyriassa puolestaan Bashar al-Assadin hallintoa ei kiinnosta muu kuin diktatuurin vallassa pitäminen. Tässä kompleksissa piilee merkittävä uhka maailmanrauhalle. Isis ja muut rikollisjoukot pyrkivät uskonnon nimissä sekoittamaan maailmanjärjestyksen. Heiltä puuttuu moraali. Siviilien kärsimykset ovat heille yhdentekevää. He eivät epäröi tekemään isoja tuhoja myöskään Euroopassa, jos sille annetaan tilaa.

Rauhan ja vakauden saaminen alueelle edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä pitkäjänteistä työtä ja päättäväisyyttä. Terroristien pommittaminen ei yksinään riitä lopettamaan heitä. Kansainvälisen yhteisön on kerättävä voimansa ja löydettävä keinoja lyödä niitä kattavasti. Terrorismin raha-, ase- ja värväysvirrat on tukittava. Ryhmien taloudelliset tukijat, jotka usein sattuvat olemaan Lähi-idän diktatuurihallintoja, on saatava vastuuseen. Lääkkeeksi on tarjolla ainakin talouspakotteita. Länsiliittouman on löydettävä keinoja saada myös sunnit Isisin vastaiseen taisteluun. Ongelmiin ei saada ratkaisua Irakin ja Syyrian shiiamielisten keskushallintojen kautta, sillä maat ovat jo de facto jakautuneita, eikä eri ryhmittymillä ole keskinäistä luottamusta. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lähi-itään piirretyt keinotekoiset rajat sattuvat muutenkin olla konfliktien taustalla. Nykyiset rajat on väistämättä arvioitava uudelleen, enemmin tai myöhemmin.

Euroopan unionin jäsenenä myös Suomella on vastuu näistä kysymyksistä. Vaikka Lähi-itä ei ole ihan naapurissa, alueen ongelmat heijastuvat myös pohjoismaihin. Tässä kysymyksessä Suomeen kohdistuu odotuksia kolmelta suunnalta. Ensinnäkin Suomella on EU:n kautta mahdollisuus vaikuttaa siihen, että Isisin vastainen rintama vahvistetaan. Sodan pitkittyminen ei ole kenenkään etujen mukaista. Jotta humanitaarinen katastrofi voidaan pysäyttää, tarvitaan järeimpiä toimia Isisiä vastaan. Toinen merkittävä kysymys on Suomen rooli humanitaarisessa avunannossa. Pakolaisaalto sota-alueen naapurustossa on sietämättömyyden rajoilla. Suomeen ja muihin EU-maihin kohdistuu odotuksia lisätä väliaikaisesti pakolaiskiintiöitä ja lähettää enemmän humanitaarista apua alueelle. Kolmas ja Suomen turvallisuuden näkökulmasta merkittävä kysymys on jihadistien läsnäolo Suomessa. Täältä on lähtenyt kymmeniä nuoria sotimaan Isisin ja muiden jihadistien leireille ja osa heistä on jopa palannut takaisin Suomeen. Tässä piilee turvallisuusuhka, johon tarvitaan nykyistä järeimpiä keinoja puuttua. Suomessa on löydettävä keinoja pysäyttää nuorten radikalisoituminen, seurata tarkemmin turvallisuusuhaksi luokiteltujen liikkeitä ja pitää terroristileireiltä palanneita kurissa.

Helsingissä 2.1.2015
Welat Nehri

Artikkeli on julkaistu ensimmäisenä Uuden Suomen blogissani 2.1.2015.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*