Lipunnostossa kyse on arvojen valinnasta

Myös Finlandia-talo pukeutui Ranskan väreihin Pariisin terrori-iskun uhrien muistoksi
Myös Finlandia-talo pukeutui Ranskan väreihin Pariisin terrori-iskun uhrien muistoksi

Pariisin tragedia on ollut vahvasti läsnä sosiaalisessa mediassa. Ihmiset ovat osoittaneet solidaarisuutta uhrien omaisille, Pariisille, Ranskalle ja ihmiskunnalle mm. nostamalla Ranskan lipun profiilikuvansa päälle. Itse toimin samoin, enkä epäröinyt hetkeäkään tehdessäni sen eilen iltapäivällä. Se oli luonnollinen jatko päiväni ohjelmalle. Aiemmin päivällä olin julistanut minuutin hiljaisuuden Pariisin terrori-iskun uhrien muistolle Monihelin syyskokouksessa, ja monikulttuurisuusjärjestöjen edustajien rinnalla olin seisaaltaan miettinyt terrori-iskujen uhreja täydessä hiljaisuudessa.

Sosiaalisessa mediassa ja muutamassa artikkelissa on ihmetelty mikseivät ihmiset nosta muiden maiden lippuja profiilikuvaksi, vaikka sielläkin tehdään terroritekoja? Osa on ilmoittanut julkisesti, ettei suostu nostamaan Ranskan lippua, koska ei ole tehnyt niin muidenkaan vastaavien tragedioiden kanssa. Osa puolestaan on tehnyt oman lippukollaasin profiilikuvansa päälle muistellen samalla joitakin muitakin maita ja unohtaen, että oikeastaan valtaosa maista oli kuitenkin jäänyt pois. Mikä saa siis ihmisiä suosimaan Ranskan lippua, kun muitakin lippuja voisi nostaa. Itselläni on näin jälkeenpäin ajateltuna kolme perustelua, joiden uskon olevan muillakin mielessään solidaarisuutta osoittaessaan.

Ensimmäinen asia, joka on sanomattakin selvää on se, että terrori-iskuja ja rikoksia ihmisyyttä vastaan tapahtuu päivittäin aina jossakin maailman kolkassa, mutta kaikki eivät näy ihmisten arjessa samalla tavalla. Ihmisten on vaan helpompi seurata oman maan, naapurimaiden tai vaikka EU-maiden tilannetta, samaistua niihin ja osoittaa solidaarisuutta niille tragedian sattuessa kuin kerätä koko maailman ongelmat kontolleen. Sosiaalisen median myötä kenties tämä raja on jonkin verran hämärtynyt. Toivottavaa olisi toki, että ihmiset osoittaisivat solidaarisuutta laajemminkin, vaikka kaukaisemmat asiat eivät ylitä uutiskynnystä.

Toiseksi, lipun nostaminen profiilikuvaksi, tankoon liehumaan, pukeminen T-paidaksi tai vaikkapa kiinnittäminen rintanapiksi on kyseisen maan ja sen arvojen tunnustamista. Ranskan suuren vallankumouksen ihanteet (vapaus, tasa-arvo ja veljeys) eivät ole ristiriidassa yleismaailmallisten ihmisoikeusjulistusten kanssa, vaan päinvastoin ne toimivat eurooppalaisten arvojen pohjana. Vaikka Ranskalla siirtomaavaltiona ja suurvaltana on ollut sormensa mm. Lähi-idän epäoikeudenmukaisessa rajojen piirtämisessä, nyky-Ranskan tai minkään muunkaan yksittäisen valtion ei voi olettaa olevan Lähi-idän kaikkien ongelmien takana. Ongelman ytimen muodostavat Lähi-idän maat itse kompleksisine ongelmineen ja epäoikeudenmukaisine hallintoineen sekä syvälle juurtunut kostonkierre.

Seuraan Lähi-idän tapahtumia päivittäin ja kuulen sielläpäin tapahtuvista ikävistä asioista monesti ensimmäisten joukossa. Alueen sekasorto ja se miten paljon tavalliset puolustuskyvyttömät ihmiset joutuvat kärsimään terrorijärjestöjen ja autoritäärisesti maataan hallitsevien johtajien tekemisistä, tuntuu pahasti sydämellä joka päivä. Kirjoitan päivityksiä ja puhun näistä eri foorumeissa, mutten koskaan ole suostunut nostamaan näiden maiden lippua profiilikuvakseni.

Voin pahoin, kun näen Isisin mustan lipun, jossa on perusteettomasti yli miljardille muslimille pyhät sanat.  Pahoinvointia aiheuttavia lippuja on valitettavasti muitakin. En voi unohtaa äärikansallista ajattelumaailmaa edustavia hirmutekoja vähemmistöjä ja toisinajattelijoita vastaan, kun näen Turkin puolikuulipun liehuvan. En saa mielestäni kansallismielisen Baath-puolueen johdolla tehdyt rikokset ihmisyyttä vastaan, kun näen Irakin ja Syyrian tähdelliset liput. En voi unohtaa kokonaisten kansakuntien kokemat vääryydet, kun törmään Iranin Allah-tunnuksella varustettuun lippuun, Saudi-Arabian islamin tunnustusta korostavasta vihreästä lakanasta puhumattakaan. Lähi-idässä tehdään pahaa ihmisille joka päivä uskonnon nimissä ja jokainen mainitusta tahoista pitää itse ainoan totuuden sanansaattajana.

Lähi-idässä ei itse asiassa ole yhtään valtiota, jonka lipun voisin suositella profiilikuvaksi ihmisille, vaikka muuten olisi syytä pitää alueen ihmisten ja kansojen kärsimykset esillä.  Väärinymmärrysten välttämiseksi todetaan kuitenkin, että näiden maiden kansalaiset kärsivät eniten maidensa ongelmallista politiikkaa, eikä heitä voi pitää syypäänä tähän.

Kolmas syy valinnalleni on myös se, ettei Ranska ole jäänyt hiljaa Isisin ja muiden terroristijärjestöjen hirmutekojen edessä, vaan on vahvalla mandaatilla ollut mukana kansainvälisen yhteisön eturintamalla. Samaan aikaan Ranska on esimerkiksi Syyriassa vahvasti ajanut ratkaisua, jossa omia kansalaisia silmittömästi tappanut Bashar Al-Assadin hallinto jätetään neuvottelujen ulkopuolelle. Nostamalla Ranskan lipun annan täyden tukeni maan toimille pommittaa ISIS ja muut terroristijärjestöt maan tasalle, ja auttamaan maltillisia voimia löytämään kestäviä ratkaisuja ajankohtaisiin konflikteihin.

Elämme erityisen vaikeita aikoja. Terroriteot maailmalla alkavat näkyä meidän kaikkien arjessa yhä enemmän. Paras keino lienee yhdistää voimia terrorismia ja maailman hirmuhallitsijoita vastaan.


Artikkeli on julkaistu Uuden Suomen blogissani 15.10.2015.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*