Moniheli: Uusia tuulia Monihelissä

Monihelin hallitus kokoontuu ensimmäistä kertaa suomen kielellä.Minulla on ollut kunnia toimia Monihelin puheenjohtajana tämän vuoden alusta. Aiempi hallitustyöskentely Monihelissä on antanut eväitä verkostoitumiseen ja haasteiden paikantamiseen. Tämän blogin tavoitteena on nostaa pinnalle ajankohtaisia asioita järjestöstämme ja monikulttuurisuuden saralta.

Monihelin roolin vahvistaminen valtakunnalliseksi toimijaksi monikulttuurijärjestöjen yhteistyöverkostona ja sitä kautta yhtenä monikulttuurisen Suomen edustajana, edunvalvojana ja kehittäjänä on pitkäjänteistä työtä. Tässä onnistuminen edellyttää vahvempaa sitoutumista niin hallitukselta ja työntekijöiltä kuin myös jäsenjärjestöiltä. Vahvistamalla siteitä jäseniin ja jäsenten välillä voimme luoda täysin uusia ulottuvuuksia monikulttuurisuuden onnistumisille. Moniheli aloittaa uuden kauden huomioimalla jäsenjärjestöjä entistä aktiivisemmin. Asian tiimoilta järjestämme ensimmäisen järjestöklubin 24. helmikuuta. Toivotamme jäsenjärjestöjen edustajia tervetulleeksi verkostoitumaan, ideoimaan yhteistyömahdollisuuksia ja haastamaan meitä tekemään uusia alustuksia.

Monikulttuurisuus on tullut Suomeen jäädäkseen ja maahanmuuttajilla on aito halu olla osa suomalaista yhteiskuntaa. Näitä perusfaktoja ei ymmärretä riittävästi edes järjestökentällä. Monihelissäkin hallitus on työskennellyt aina englanniksi, koska perusolettamuksena on ollut se, että hallituksen jäsenten suomenkielen taito ei olisi riittävä hallitustyöskentelyyn. Teimme historiaa tämän vuoden ensimmäisessä hallituksen kokouksessa. Avasin kokouksen suomeksi. Alustuksessani ehdotin, että pidämme kokoukset tästä eteenpäin suomeksi ja toistaiseksi osanottajat voivat esittää puheenvuorojaan myös englanniksi. Muutos hämmensi osan porukasta, mutta sitä enemmän se toi kiitoksen ääniä. Tiedän varmuudella, että osa jäsenistä ei kykene ymmärtämään kaikkea keskustelua suomeksi, mutta yhdessä voimme selvitä tämän haasteen yli. Koen tämän yhdeksi tavaksi arvostaa hallituksen ponnistuksia oppia suomea ja motivoida järjestöaktiiveja parantamaan suomenkielen taitoaan. Kieli on avain yhteiskuntaan ja tärkein yksittäinen tekijä kotoutumisessa. Monikulttuurisena järjestönä velvollisuutenamme on olla tiennäyttäjä.

Monihelissa olemme erityisen kiinnostuneita siitä mitä kentällä tapahtuu. Resurssien puitteissa olemme välittäneet tietoa tärkeimmistä aiheista ja tapahtumista jäsenillemme ja sosiaalisessa mediassa. Kentällä on perustellustikin suurempia odotuksia ja siksi meidän pitää entistä enemmän olla esillä ja ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka tavalla tai toisella koskevat monikulttuurisuutta. Toisaalta meidän omien tai yhteistyössä toteuttavien hankkeidemme tulisi vastata enemmän niitä tarpeita, joille on aito kysyntä kentällä.

Asuntopula on yksi merkittävistä yhteiskunnallisista ongelmista ja yhä enemmän se koskee myös maahanmuuttajia. Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suuremmissa kaupungissa asunnottomien määrä on ollut kasvussa ja paikoittain kalliit asumiskustannukset ovat työllistymisen ja talouskasvun esteenä. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puuttuessa ihmisten on yhä enemmän vaikea muuttaa työpaikan perässä asutuskeskuksiin. Nämä ongelmat eivät katso etnistä tai uskonnollista taustaa, sosioekonomista asemaa kylläkin. Monihelin viime syksyllä Ympäristöministeriölle tekemä selvitys maahanmuuttajataustaisten asunnottomuusongelmista osoittaa, että pitkäaikaistyöttömyys on merkittävä ongelma maahanmuuttajataustaisten keskuudessa. Maahanmuuttajayhteisössä useammat tapaukset eivät pääse tilastoihin, koska moni saattaa asua ystävien tai sukulaisten luona pidempiäkin jaksoja. Monella on vaikeuksia saada vuokra-asuntoa vapailta markkinoilta. Kaupungin vuokra-asuntojen saantia puolestaan vaikeuttaa niiden niukkuus. Tutkimustulosten ja asunnottomuusloukussa olevien surullisten tarinoiden rinnalla Helsingin Sanomien maanantaina 12.1.2015 julkaisema kirjoitus tuntuu tarkoitushakuiselta. Kaupunkilaisten etnisen tai uskonnollisen taustan kytkeminen asumistarpeisiin on absurdi, hakemalla haettu oletus. Yksittäisillä ihmisillä on toki oikeus esittää toivomuksia ja ajatuksia asumiseen liittyen, mutta ei ole kaupungin tehtävä huomioida kaikkia tarpeita. Kaupunki voi mahdollisuuksiensa mukaan kehittää asumista ja huomioida yleisiä trendejä rakentamisessa. Alueiden, talojen tai asuntojen korvamerkitseminen etnisen tai uskonnollisen taustan mukaan ei palvele ketään, vaan kiihdyttää eriarvoisuutta.

Median etiikan puutteet korostuvat erityisesti vaikeina aikoina. Pariisin järkyttävän terrori-iskun satiirilehti Charlie Hebdon toimitusta vastaan toteuttaneet jihadistit eivät edustaneet arvoja, johon muslimien ehdoton enemmistö uskoo. Kokonaisen uskontokunnan edustajien tuomitseminen on yhtä suuri virhe kuin tavallisten ihmisten syyttäminen äärioikeistolaisten teoista. Tässä oli jälleen yksi esimerkki siitä, miten paljon pahaa pieni radikaali ja vastuuton ryhmä voi saada aikaan. Heillähän ei ole syitä välittää tekojensa seuraamuksista. Sen sijaan surullisen usein ihmiset, joilla ei ole mitään tekemistä tapahtumien kanssa, joutuvat syyttävän sormen kohteeksi. Sivistyneen yhteisön ja median tehtävänä on puuttua väärinkäsityksiin. Monikulttuurisena yhteisönä emme myöskään saa olla vaiti tai yrittää lakaista ongelmia maton alle. Jihadistiliikkeisiin ja muihin ääriryhmiin liittyvät muodostavat suuren uhan yhteisöllemme. Ennen kaikkea uskonnollisten yhteisöjen, mutta myös maahanmuuttajajärjestöjen, on syytä ottaa aktiivisempi rooli tässä kysymyksessä. Meidän pitää yhdessä ja yhteistyössä viranomaisten kanssa löytää keinoja estää nuorten radikalisoituminen. Mikään ulkopuolinen taho ei pysty yhtä tehokkaasti kuin yhteisö itse tehdä ennaltaehkäisevää työtä. Konkreettisen yhteistyön merkeissä myös viranomaisilta odotetaan aloitteellisuutta.

Helsingissä 19.1.2015

Welat Nehri
puheenjohtaja, Moniheli ry

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Moniheli ry:n kotisivulla 20.1.2015.


A wind of change in Moniheli

The Moniheli board meets for the first time in Finnish.I have had the honour to work as Moniheli’s chairperson since the start of this year. Previous work as board member of Moniheli has given me the tools to network and pinpoint challenges. The goal of this blog is to raise contemporary topics about our organisation and basic multiculturalism.

Strengthening Moniheli’s role as a national actor and network of multicultural associations and through that being the representative, developer and guardian of a multicultural Finland demands persistent efforts. Achieving this will require a stronger commitment of the board and employees as well as the member associations. By reinforcing the bonds with and between our members, we can create a completely new dimension of successful multiculturalism. At the start of the new season, Moniheli is already noticing its members being more active than before. In a few weeks, on February 24, we are organising our very first Association Club. We welcome the representatives of our member associations to come and network, brainstorm about cooperation possibilities and challenge us to start new initiatives.

Multiculturalism has come to Finland to stay and immigrants have a sincere desire to be a part of Finnish society. These basic facts are still not understood well enough, even among associations. In Moniheli too, the board has always operated in English, because the basic assumption was that the board members’ Finnish skills would be insufficient to cope. At this year’s first board meeting, we made history. I opened the meeting in Finnish. During my introductory remarks, I suggested for us to organize the board meetings in Finnish from then onwards, but participants could also present their comments in English. This change was confusing for some, but it was mostly received with gratitude. I know with certainty that some of our members cannot understand all that is said in Finnish, but together we can overcome this challenge. This is one way to appreciate the board’s efforts in learning the language and to motivate our active members to improve their Finnish skills. Language is the key to society and the single most important factor in integration. As a multicultural organisation, it is our duty to lead the way.

At Moniheli, we are very interested in what is happening around us. Within our available resources, we share information about the most important topics and events with our members and social media followers. There are, justifiably, higher expectations in the NGO world and hence we have to be more visible than before and take a stand on social issues which affect multiculturalism in one way or another. Secondly, our individually or cooperatively realized projects have to answer more to society’s genuine needs.

Housing shortage is one of the bigger societal problems and affects immigrants even more. Especially in the capital city region and in bigger cities, the amount of homeless persons has been growing and high local living costs form an obstacle to employment and economic growth. For lack of affordable rental homes, it is becoming more and more difficult for people to move to a higher populated region for work. These problems are not ethnical nor religious but socio-economical by nature. The report Moniheli made last autumn for the Ministry of the Environment about housing problems for second generation immigrants indicates that long-term unemployment is an important factor among them. A number of cases don’t even make it to the statistics, because in immigrant communities they tend to live with friends or relatives for longer periods. Many have a hard time finding a rental home from the private market, and the scarce supply of city housing does not make things any easier. Alongside with the research results and the sad stories of those trapped in homelessness, an article published in Helsingin Sanomat on Monday 12.1.2015 seems tendentious. Connecting the ethnical or religious background of urban residents to their housing needs is absurd, a made-up presumption. Individuals obviously have the right to have wishes and thoughts when it comes to their homes, but it is not the city’s task to accommodate all of those. The city could, to the best of their ability, take general housing trends into account while developing new accommodation plans. Labelling areas, buildings or residences according to residents’ ethnical or religious background does however not serve anyone, it only fuels inequality.

During difficult times, the ethical shortcomings of the media are emphasized. The jihadists who carried out the shocking terrorist attack against the editorial office of the satirical magazine Charlie Hebdo in Paris do not represent the values in which the vast majority of Muslims believes. Condemning all members of a religious community is an equally big mistake as blaming ordinary people for acts of right-wing extremists. This is once again an example of how much harm a small radical group can bring about. They have no reason to care about the consequences of their actions. Sadly, often the finger of blame ends up being pointed at people who have nothing to do with the occurrences. The task of a civilized society and the media is to intervene in such misconceptions. As a multicultural society, we cannot be silent nor try to sweep the problem under the carpet. Those associated with jihadist movements and other extreme groups constitute a major threat to our communities. Religious communities above all, but also immigrant associations, should take a more active role in this issue. We must, together and in cooperation with the authorities, find ways to prevent youth radicalisation. No outsiders can do this as effectively as the community itself, but the given the importance of concrete cooperation, the authorities should also take initiative in this matter.

Helsinki, 19.1.2015
Welat Nehri, Moniheli ry chairman

Article has been published for first time at homepage of Moniheli ry. Translated by Anneleen Van Ingh.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*